Erilainen Joulu




Vuosi sitten kirjoitin Repolaisessa 5 julkaistun tarinan otsikolla "Lukinien sukujuurilla Karjalassa". Se oli tarina Nasti-tädistä ja Ivan-ukista ja heidän elämästään Repolassa. Tänään kaikki on toisin.... Nasti ei ole enää keskuudessamme.

Kirjoitin tuolloin: "...oli liikuttavaa katsoa, kuin Nasti-täti itkien ja halaten kiersi isänsä Nikolain taloa, joka oli siirretty Roukkulasta Saarenpäähän. Hänen edellisestä käynnistään oli kulunut 25 vuotta ja meistä tuntui, että tämä oli hyvästijättö isänsä kodille...."

Palattuamme Nastin ja Ivanin asunnolle istuimme Nastin kanssa portailla lämpimässä kesäillassa. Hän alkoi hiljakseen puhua Siperian matkasta, lasten synnytyksistä, taikauskosta, joka vielä rehoittaa Karjalassa ja entisistä tanssireissuistaankin. Tunnelma oli jotenkin niin harras...ja oli sanomattoman hyvä olla, niinpä minäkin syntisäkki hiljaisen kiitokseni lähetin yläkertaan. Viime kesänä teimme toisenlaisen valinnan. Nousimme Pottosen linja-autoon kyytiin tuolloinkin. Nyt vain matkanpää oli toinen. Kirjeet kulkivat kuten ennenkin ja vakaa ajatus oli, että tulevana kesänä matka suuntautuisi jälleen Repolaan.

Syystalvella tuli sitten Ivan-ukilta vapisevalla käsialalla kirjoitettu viesti, ettei Nastia enää ole. Hän kirjoitti, ettei jaksa nyt enempää kuin kyyneleet valuvat ja käsi vapisee. Hän oli siirtynyt asumaan poikansa luokse ja Tuntunniemen koti oli hiljentynyt. Vaikka tunsinkin piston sydämessäni, ettei viime kesänä sittenkään käynyt heillä, olen kiitollinen niistä kahdesta kesästä, jolloin tapasimme toisemme.

Puhuimme Olgan kanssa usein miten mukavaa olisi saada heidät vuorostaan käymään täällä Suomessa. Nykyisellään matka olisi ollut heille liian raskas. Ihmettelemistä heille kyllä täällä olisi riittänyt. Mutta tuskin täältä olisi löytynyt sitä sydämellisyyttä ja tyytyväisyyttä, mikä meitä Karjalassa ympäröi. Se taitaa puuttua meiltä täällä kaiken hyvän keskellä.

Sytytimme kynttilät Nastin lähdöstä tiedon saatuamme. Muutahan emme voineet täältä asti tehdä. Mutta nyt.... ja varsinkin jouluna ajatukset palaavat Tuntunniemeen ja niihin kahteen kesään. Elävästi muistan kun Nasti kysyi Olgalta: "Miten pitäisi rukoilla, että Jumala kuulisi minua"? Siihen ei voinut muuta sanoa, kuin että: "Jumala kuulee kyllä kaikki rukoukset". Toivottavasti meidänkin, että Nastilla olisi hyvä nyt olla.


Sinikka Lukin



Päivitetty 17.2.1999.
Ilpo Kantonen, ilpo@iki.fi