Juuria kaivelemassa Repolassa




Jo vuoden ikäisenä tiedostin eläväni karjalaisessa kodissa. Kansakoulussa varsinkin huomasi heti ettei kuulunut valtaväestöön. Siinähän se meni ihmetellessä pienehkössä kylässä, että mitenkähän siinä noin oli päässyt käymään. Nuoruus ja aikuistuminen toi omat kiireensä ja vei mm. opiskelemaan aivan muualle päin Suomea. Valmistumisen jälkeen veri veti Itä-Suomeen ja aviokumppaniksikin löytyi kainuulainen mies.

Äiti Tatjana Vasilin tytär Homanen oli syntynyt Repolassa v. 1917 ja tullut perheensä mukana Kuhmoon v. 1920. Hän usein tuumaili, että miten voisi päästä katsomaan syntymäkyläänsä Saarenpäätä. Kerran 70-luvun alussa hän kirjoitti Kekkosellekin pyynnön päästä käymään Repolan Saarenpäässä. Vastausta ei kuulunut ja äitinikin poistui tuonpuoleisiin v. 1975.

Mutta vielä oli sisarussarjasta yksi elossa, joka hyvinkin muisti syntymäkylänsä ja halusi päästä käymään siellä. Kun oli mahdollista v. 1992 ylittää raja Vartiuksesta, lähti tätini Jelena Vasilin tytär Kalliola (s. 1909) pienen ryhmän kanssa käymään Repolassa ja Saarenpäässä. Kylä on huonon tieyhteyden päässä noin 40 km Repolan pogostalta pohjoiseen suuren Roukkulan järven pohjoispäässä. Reissun seurauksena saimme yhteyksiä Repolassa vielä eläviin sukulaisiimme ja tietenkin kuvia, videoita ja suusanallista tietoa. Jelena täti teki vielä toisenkin matkan seuraavana vuonna, mutta sitten korkea ikä asetti matkailulle ovat rajansa. Olin jo aiemmin käynyt projektihommissa Kostamuksessa ja nyt tuntui siltä, että on aika lähteä katsomaan paikkaa, jota tätini aikoinaan kaipasi ja josta lapsuuskodissa oli saanut kuulla paljon puhetta.

Nyt olen käynyt Repola-Seuran järjestämillä yhteisretkillä mieheni kanssa viisi kertaa. Sen verran olen oppinut, että kaikki kylät Karjalassa ovat suunnilleen samannoloisia ja haja-alueittain autioituminen on tapahtunut vallanpitäjien määräyksestä, kun taas Suomessa samantapainen kehitys on tapahtumassa hiljalleen olosuhteiden pakosta. Toiseksi voi sanoa että kaikki repolalaiset suvut ovat "hierimellä hämmennettyjä" eli jonkin verran kaikki sukua keskenään jotain kautta. Jatkossa arvelen Repola-Seuran toiminnassa olevan kaikkien merkittävin ja tärkein toimintamuoto tarjota sukulaisuustietoja seuraan liittyvälle ja niistä kiinnostuneille, historiankirjoitushankkeen ohella ja lisäksi.

Internet-yhteyksien yleistyminen tarjoaakin oivat mahdollisuudet tietojen saantiin, kunhan saadaan ensin sinne "sisään" niitä tietoja.

Pakkasterveisin Kainuusta Maria Tuula Kilpeläinen, Repolan Homasia ja Pikarisia; puoleksi kumpaakin sukua.



Päivitetty 21.2.1999.
Ilpo Kantonen, ilpo@iki.fi