Repolan lyhyt historia

Repolan pitäjä sijaitsee n. 70 km Lieksasta koilliseen entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Karjalan tasavallan länsikulmassa. Repola sijaitsee Aunuksen läänin pohjoisosassa ja hallinnollisesti se kuului Poventsan kihlakuntaan. Naapurikunnat pohjoisesta etelään lukien olivat Kiimasjärvi-Rukajärvi, Paadene ja etelässä kohtalotoveri Porajärvi.

Asukkaita pitäjässä oli v. 1905 2116 henkeä ja kaikki suomalaisia (karjalaisia, W: Keynäs kartta v. 1921).

Tietojen mukaan Repolan ensimmäinen asukas oli suistamolainen ketunmetsästäjä Mauronen, joka asusteli pyyntiretkillään entisen kirkonkylän paikkeilla. Metsästely ylen äijän Repola ja nahanostajat rupesivat häntä kutsumaan repolaiseksi. Siitä nimi Repola. Lieneekö totta Mene ja tiedä häntä.

Repolan vanhin tunnettu asuinpaikka on Tuusenin kylä Lieksajärven eteläpäässä. Repolan volosti eli pitäjä jakautui kahteen osaan. Rajana näyttää olleen osittain vesistö Lieksajärvi-Lieksajoki.

Repolan kyläkuntaan kuuluivat (talot/asukkaita) Repola 16/165, Virta 4/40, Pläkkäjä 7/51, Omelie 12/115, Saarenpää 20/148, Roukkula 14/123, Tunttula 5/40, Riikosenniemi 10/96, Leveäniemi 1/12, Jänissalmi 2/16, Suurinniemi 1/17, Struna 1/12, Kolvasjärvi 20/155, Koroppi 6/61, Tuulivaara 10/90, Lusma 9/98, Lukkasenvaara 2/15 ja Muujärvi 10/95. Yhteensä 150 taloa ja 1349 asukasta. Suurimmat Saarenpää, Kolvasjärvi, Repola ja Roukkula.

Kiimavaaran kyläkunta: Haukkasaari 6/45, Tsolkka 12/84, Tuuseni 13/81, Ylä-Kiimasvaara 8/59, Luvutsaari 3/22, Aimolahti 6/35, Suulansaari 10/67, Kipo 9/59, Lentiera 11/96, Suoverkka 1/8, Pieninkä 2/15, Vuosniemi 4/29, Koroli 1/9, Kiimasvaara 20/156. Yhteensä 107 taloa ja 765 asukasta. Suurimmat Kiimasvaara, Tuuseni, Tsolkka ja Lentiera.

Koko pitäjä 2114 asukasta ja 257 taloa.

Näiden lisäksi 1800-luvulla oli vielä "elossa" Keynäslahden kylä Koropin ja Tuulivaaran välissä pitkän tuulijärven lahden perukassa. Noin 30 taloa, jotka ruotsalaiset hävittivät rajasotien aikana.

Koropin ja Kiimasvaaran puolivälissä sijaitsi aikoinaan Kartanonahon kylä, joka myös on hävinnyt kartalta heimosotien aikana. Asukkaita oli taloa kohti 8,23 henkeä. Jos jätämme laskuista vanhemmat, mummot ja vaarit, pois keskimääräinen lapsiluku oli 4-5 lasta/aviopari. Väkimäärältään suurimmat yksinäistalot olivat Suuriniemi 17, Leveäniemi ja Sitruunaa 12 henkeä / talo.

Kansallinen herääminen sai kareliaanit liikkeelle. Elias Lönnrot keräili runoja Repolassa 1832, 1834 ja 1837. Arkkitehdit tutkivat Pietari Törhösen taloa 1894. Varsinainen karjalaisten kansallinen herääminen tapahtui 1905-06. Pidettiin kokouksia ja vaadittiin parannuksia oleviin oloihin. Tsaari hylkäsi 3000 karjalaisen vetoomukseen. Venäläistäminen sai lisävauhtia. Karjalankieliset koulut ja lukutuvat suljettiin.

Venäjän vallankumouksen käynnistyessä maaliskuussa 1817 heräsi uusi toivo Repolassa. Päämääristä ei oltu yksimielisiä. jotkut toivoivat autonomiaa Venäjän yhteydessä, toiset taas halusivat itsenäisen Itä-Karjalan valtion, kolmannet halusivat liittyä Suomeen.

Mannerheimiltä pyydettiin apua Repolan itsenäistämiseksi sorron ikeen alta. Sotilaallisia retkikuntia varustettiin Repolan ja Porajärven vapauttamiseksi. Retket eivät ratkaisseet itsenäistymispyrkimyksiä, mutta niillä oli merkityksensä vapauden kaipuussa.

Elokuussa 1918 pidetyssä kokouksessa tehtiin ehdotus Repolan liittymisestä Suomeen tietyillä ehdoilla: hallittava Suomen lakien mukaan, viljelysalueet ja metsät talonpojille 40%, 40% kunnille ja 20% Suomen valtiolle, rautatiet Lieksasta Repolaan, verovapaus 30 vuodeksi, siemenviljaa 5000 kg.

Suomen hallitus hyväksyi repolaisten anomuksen ja päätti lähettää retkikunnan puolustamaan pitäjän asukkaita. 31.8.1918 Repola sanoutui irti Venäjästä ja Suomen armeija miehitti Repolan lokakuun puolivälissä 1918.

Pitäjään perustettiin kymmenen koulua ja seminaari. Postiyhteys järjestettiin Lieksaan. Siviilihallintoa varten perustettiin Itä-Karjalan toimikunta, jonka päällikkönä oli senaattori Sario. Elinkeinoelämä vilkastui, metsätyöt käynnistyivät, puuta kuljetettiin Suomeen, kuten nykyisinkin.

Vuonna 1918 alkoi Venäjän vallankumous ja se johti sekavaan tilanteeseen Karjalassa. Liittoutuneet kiinnostuivat Karjalasta ja Saksallakin oli omat haaveensa.

Vuonna 1919 presidentiksi valittu K. J. StE5hlberg ei halunnut puuttua Karjalan kysymyksen hoitamiseen. Neuvostojoukot hyökkäsivät Porajärvelle 1920. Suomen hallitus ehdotti aselepoa ja Repolaan paenneet tsaarin armeijan sotilaat riisuttiin seista.

Tarton rauhansopimusneuvottelut aloitettiin 12.9.19020 ja rauha tehtiin 14.10.1920. Suomi vaihtoi suosiolla Itä-karjalan Petsamoon.

Repolaiset ja porajärveläiset ryhtyivät aseelliseen vastarintaan nimismies Bobi Sivenin ja Kapteeni K. Henricsonin suunnitelmaien pohjalta. perustettiin Karjalan keskushallitus ja Karjalan Ulkomainen valtuuskunta puheenjohtajanaan Pekka Kyöttinen.

Syyskuussa 1921 alkoi aseellinen yhteenotto. Suomesta tuli 500 vapaaehtoista Repolan avuksi. Metsäsissien 3000 miehen joukko hyökkäsi Repolaan ja Porajärvelle. Neuvostohallitus lähetti vuorostaan kapinan kukistamiseen n. 30 000 miehen armeijan ja metsäsissien oli siirryttävä tammikuussa Suomen puolelle. Pakolaisvirta Suomeen oli alkanut ja me tässä ja nyt olemme näiden pakolaisten jälkeläisiä.

Repola-Porajärvestä yritettiin vielä 1930-luvun lopussa vaihtaa osittain 5 529 km2 Leningradin suoja-alueeksi. Tähän ei Suomi suostunut ja talvisota alkoi.

Vuosina 1941-44 Repola oli jälleen suomalaisten miehittämän. Vuodesta 1945 lukien koko Karjala on kuulunut virallisesti Neuvostoliittoon ja sittemmin Jeltsinin Venäjään.

Karjalan tasavallan vaiheet. 1. Karjalan Työkommuuni perustettu 1920 Kemin, Aunuksen ja Petroskoin kihlakunnat (115 100 km2 ja 147 000 as.) 2. Karjalan autonominen sosialistinen Neuvostotasavalta (KASNT), perustettu 1923 (146 000 km2 ja 220 000 as.) 3. Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta, perustettu 1940 (osia Suomesta ja Lahdenpohja, Käkisalmi, Hiitola, Suojärvi, Sortavala (500 000 as.) 4. Jälleen KASNT:ksi vuosina 1956 ja asukkaita noin 650 000. 5. Karjalan Tasavalta 14.12.1991. Neuvosto-Karjala-lehti Karjalan Sanomiksi vuoden 1992 alusta lukien.

Kuten aiemmin on tullut todettua Suomen ja Repolan pitäjän tiet erkanivat Tarton rauhansopimuksesta johtuen. Repola liitettiin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon yli viideksikymmeneksi vuodeksi ja sittemmin Venäjän osaksi.

Nykyinen Karjalan tasavalta kuuluu osana Venäjän federaatioon. Pinta-ala on 172 227 km2 eli puolet Suomesta ja asukkaita oli v. 1991 802 000 henkeä. Väentiheys oli 4,6 / km2, vastaavasti Suomessa 16 / km2. Hallinnollisesti tasavalta on jaettu 17 piiriin, mikä on läänin ja kunnan välimuoto. Pääkaupunki on Petroskoi, johon kuuluu kaksi kaupunkipiiriä (Sortavala ja Kostamus) ja 15 maaseutupiiriä.

Repola kuuluu Mujejärven, Muujärven eli venäjäksi Muezerskin piiriin, jossa oli asukkaita vuonna 1990 20300 henkeä. Muujärvellä on asukkaita 4 400 ja sen koko vastaa entistä Suomen kauppalaa. Piirissä on kaksi muuta kauppalaa Ledmozero (Lietmajärvi) ja Sukkozero (Sukkajärvi) sekä 12 ns. kyläneuvostoalueetta, joista Repola (Reboly on yksi. Repolan väkiluku oli vuonna 1987 2 100 asukasta. Melkein kaikki asuivat kyläkeskuksessa, pieni osa sivukylissä mm. Omeliessa ja Haukkasaaressa. Sivukylät ovat lähinnä kesäkyliä, joissa kalastellaan ja hoidetaan juurikasmaita sekä korjataan lehmille heinää talven varaksi.

Muujärven piirin asukkaista 53% on venäläisiä, 14% karjalaisia ja vajaa 2% suomalaisia, yli 20% valkovenäläisiä ja loput vepsäläisiä ja ukrainalaisia. Koko Aunuksen piirissä karjalaisten suhteellinen osuus (siis myös Repolassa) on 62% ja valkovenäläisten osuus noin 21%. Muujärven ystävyyskunnat Suomessa ovat Ilomantsi, Eno ja Tuupovaara. Tuulijärven alueelle suunnitellaan suojelualueetta, jonka pinta-ala on noin 89 000 hehtaaria. Muujärven väestöstä noin 61% on metsätalouden palveluksessa. Maataloutta harrastaa vain pari prosenttia väestöstä. Metsävaranto on 150 000 km2 / 12 ha / asukas. Repola kuuluu Muujärven metsätalouspiiriin puuntuottajana. Omaa puujalostusteollisuutta on vain Lietmajärvellä (sahalaitos). Maataloutta harjoitetaan sovhooseissa ja tuotantolaitosten aputiloilla. Repolassa ei näin ole. Jokainen asukas harrastaa yksityistä palstanviljelyä, josta saadaan merkittävin osa vuoden perunoista, vihanneksista ja marjoista.

Erkki Mauranen