Neuvottelumatka Petroskoihin
Matkalle lähdin puheenjohtaja Erkki Maurasen kirjallisella valtuutuksella, jossa kulkuyhteyden parantamisen perusteluina esitimme Suomen ja Karjalan Repola-Seuran sekä Repolan kyläneuvoston kanssa useita vuosia kestäneen yhteistyön ja humanitäärisen avun toimittamiseen, pruasniekkaperinteen herättämisen, sukulais- ja ystävyysmatkojen kehittämisen, arvokkaan karjalaismallisen talon kunnostamisen, Repolan historian laatimisen yhdessä venäläistutkijain kanssa sekä mahdollisesti talkootyönä tsasounan rakentamisen.
Pyysimme tilapäistä rajanylitystä kesäkuun alussa, heinäkuun puolivälissä sekä syyskuun alussa kulloinkin yhden viikon aikana lyhyintä ja parhainta kulkuyhteyttä käyttäen. Valtuutuksessa ei arvosteltu teiden ja siltojen kuntoa vaan esitettiin paremmuus- eli toivomusjärjestyksessä:
1. Sivakka - Saunajärvi - Rajakangas - Jyrkkä - Kolvasjärvi - Repola. (Venäläiseltä raja-asemalta Jyrkästä on vain 23 km Repolaan. Tie on pohjustettu, tosin kuoppainen ja sillatkaan eivät ole esteinä. Se on jatkuvasti rajamiesten käytössä sekä rajan takana koilliseen menevällä tiellä ajavat suomalaiset firmat puuta Roukkulan alueelta).
2. Lieksa - Inari - Lentiira - Repola. (Venäjän puolella pitkä ja vaivalloinen tie, vaikka äskettäin valmistui uusi siltakin).
3 Nurmijärvi - Kivivaara - Tuulivaara - Repola (Tuulivaarasta Repolaan tie ja sillat ovat kehnoja).
Matkaa valmisteltiin lähettämällä valtuutus Mujejärvelle Leo Filipoville käännettäväksi sekä esitettäväksi piirin johtajalle Veleri Boinitzille suositusta varten. Siinä hän mainitsi, että aluehallinto tukee vetoomusta avata rajanylityspaikka Kolvasjärven alueelta muutaman kerran vuodessa rajaseudun alueitten parempaa yhteistyötä varten. Hän jatkoi, että suomalaisfirmojen pyydetään parantamaan tietä ja että tasavallan metsänmyyntivarastoista annettaisiin varoja ko. teiden kunnostamiseen.
Leo Filipov oli pyytänyt vastaanoton Karjalan Tasavallan hallituksen puheenjohtajalta Vladimir Medvedeviltä (vastaa meillä pääministeriä) sekä saapui itse Petroskoihin. Medvedev otti meidät vastaan perjantaina 18.10. murkinan jälkeen kello 16.000 erittäin huomaavaisesti, luki huolellisesti valtuutukseni sekä Boinitzin suosituksen. Keskustelimme yksityiskohdista, jonka jälkeen hän pagisi pitkään Filipoville. Ajan voittamiseksi pyysin häntä suomentamaan vastaanoton jälkeen.
Noustessamme ojensin hänelle pöydälle pantavaksi seuramme merkin muistutuksesta käynnistämme ja raja-asiastamme. Kerroin lyhyesti sen symboliikasta ja Medvedev kyseli lisää. Kaima-Leo tulkkasi liukkaasti. Vastineeksi hän ojensi minulle Karjalan karhu-logolla varustetun käyntikorttinsa, saatteli ovelle sekä käteltiin ja kiiteltiin. Tilaisuus kesti yli puoli tuntia.
Käynnin jälkeen kahviossa Leo tulkkasi. "Medvedev oli erittäin myönteinen esitykseemme. Toivomaamme rajanylitystä hän piti tärkeänä ja toteuttamiskelpoisena. Päätöksen nopeuttamiseksi hän antaa Tasavallan ulkoministerilleen saamansa paperit sekä tehtäväksi hoitaa asia mahdollisimman pian. Voimme odotella vastausta jo kuukauden kuluttua. Mikäli tulee ongelmia, voimme niitä selvittää yhdessä." Koska Leo Filipov tuntee Karjalan Tasavallan ministerit ja virkamiehet, hän lupasi toimia asiamiehenämme Petroskoissa.
Saman iltana kello 18 oli yliopistossa 1,5 tuntia kestävä neuvottelu. Läsnä oli Leo Filipov, dosentit Irina Chernjakova ja Irina Takala sekä tutkija Juri Kilin (kotoisin Repolasta. Petyin hieman, koska Takala ei juuri puhunut suomea, ymmärsi hieman sekä Dilin osasi vain paranneltua karjalaa.
Koska tehtäväalue on laaja n. 1850-luvun tsaarinajasta Repolan itsenäistymiseen sekä neuvostovallan alusta Jeltsiniin ja koska Takalalla ja Kilinillä oli vain vähän meillä käypää tulkittua tietoa, emme sopinee t tarkemmin tehtävien jaosta, laajuudesta eikä palkkioista. Chernjakovan kanssa keskustelimme tsaarinajan kylien ja maakarttojen sekä asukas-, koulu- ja kulttuuritilastojen penkomisesta arkistoista.
Vaikka vielä sunnuntaina keskustelimme kolme tuntia majapaikassani toisten valtuuttaman Kilinin kanssa eräistä yksityiskohdista, emme ajan vähyyden ja osittain kielivaikeuksien vuoksi voineet tehdä kirjallisia sopimuksia. Lupasin ensi vuoden alussa palata asiaan kirjeitse, kun olemme neuvotelleet professori Antero Heikkisen kanssa syksyn aikana paremmin yksityiskohdista sekä muistakin mahdollisista tutkijoista.
Sunnuntaina puhelimitse keskustelin kääntäjä Eila Lahden sekä maanantaina henkilökohtaisesti toimittaja Sergei Raidan kanssa. Molemmat osaavat puhua ja kirjoittaa hyvin suomea ja ovat kiinnostuneita käännöstöistä. Muuten Eila lahti on kuulemma koonnut ATK:lle kadonneita ja tapettuja karjalaisia. Hänelle meillä oli muutakin asia. Valitettavasti en päässyt tapaamaan piispa Manuilia enkä opetusministeriä. Leo Filipov lupasi hoidella opettaja-asiaa. Mauil oli vihkimässä Kostamuksen kirkkoa.
Karjalan Sanomien toimittaja Irina Filippobitz haastatteli minua Repola-seuran toiminnasta sekä historian valmistelusta. Nimittäin hänet Repola-Seuran tiedottajaksi Karjalaan sekä kiinnitin seuramme merkin hänen rintapieleensä.
Vastaanottajani lentokentällä sekä isäntäni oli iloinen karjalaisbriha Lusmasta. Hän tarjosi minulle hyvän kotimajoituksen ja -muonituksen, likkaan Lada-kuljetuksen sekä turvallisen liikkumisen. Hän on Juhani Kyöttisen pikkuserkku, Gizin saaren miliisipäällikkö Sergei Grigorijef. Sellainen palvelu kruunasi koko matkani Petroskoihin.
Leo Homanen.