Talvisodan alkuvaiheessa Moskovasta Karjalaan lähetettiin puna - armeijan huippukerrokseen kuuluvia henkilöitä kannustamaan sotilasosastojen marssia Suomeen.
Marsalkka Voroshilovin sijainen neljän tähden kenraali Kulik tuli Laatokan pohjoispuolella operoivan kahdeksannen Armeijan komentajaksi. Armeijan tarkoituksena oli mitä pikimmin edetä Kannaksen pääpuolustuslinjalle ryhmitettyjen suomalaistenjoukkojen selustaan.
Toinen Stalinin valtuuttama luottohenkilö, vuodesta 1937 puna - armeijan poliittisen laitoksen johtajana toiminut, ensimmäisen luokan komissaari Lev Mehlis saapui yhdeksänteen Armeijaan, jonka tehtävänä oli eristää Suomi ' muista kapitalistisista maista' salamamarssilla Ouluun.
Yhdeksännen Armeijan tuli tavoitteen mukaisesti " ....esiintyä viimeistään kolmen viikon kuluttua Tornionjoella".
Joulukuun 5.päivänä 1939 Mehlis lähetti Stalinille ja Voroshiloville salakielisen sähkösanoman, jossa hän tiedotti aikomuksestaan siirtyä Uhtualta Suomussalmelle hyökkäävään 163. Divisioonaan. Sanomassa Mehlis raportoi esimiehelleen 81. jalkaväkirykmentin suorittamasta "Aholan valtaamisesta". Rauhan aikana Kantalahden alueelle sijoitettuun 54 D: aan kuulunut 81. rykmentti oli saanut hyvän koulutuksen talvisotaa varten ja oli tehokkain puna - armeijan taisteluyksikkö Suomussalmen suunnalla.
"Jää on alkanut liikkua ....ja suomalaisten vastarinnan romahtaminen on odotettavissa lähipäivinä" , jatkoi Mehlis sanomaansa. Samalla hän valitti puna - armeijan joukkojen suksien puuttumisesta.
Suomussalmelle hyökkäävien osastojen päätehtävänä Mehlis piti: "joukkojen hyppäämistä Suomen teille" osastojen nopeaa etenemistä varten.
Saavuttuaan 163. Divisioonaan 6. joulukuuta, Mehlis sai vaikutelman, että 9. Armeijan johto oli erehtynyt ratkaisussaan lähettää samanaikaisesti Suomussalmen valtaamiseksi kaksi rykmenttiä. Kahden rykmentin lähettäminen hidasti Mehliksen käsityksen mukaisesti.....marssia Ouluun. Puna-armeijalla oli suuri ylivoima, mutta maasto esti ylivoiman tehokkaan käyttämisen. Puna-armeija ryhtyikin rakentamaan uutta tieyhteyttä Aholaan.
Venäjän sisällissotaan Ukrainassa komissaarina osallistunut Mehlis oli rohkea mies, joka ei pelännyt luotien viuhumista. Hän seurasi välittömästi 81. rykmenttiä, joka 7. joulukuuta illan yllätysiskulla valloitti Suomussalmen edeten kirkonkylän liepeille vielä samana iltana.
Neuvostoviranomaisille oli suuri pettymys tieto sotatoimialueen siviiliväestön lähes täydellisestä evakuoinnista. Väestöä olisi ensi kädessä tarvittu käytettäväksi propaganda-aseena.
Stalin sai Mehlisiltä 8. päivänä joulukuuta silminnäkijän selostuksen tilanteesta. Selostuksen mukaan suojeluskuntalaiset ja suomalaiset upseerit ajoivat siviiliväestön kodeistaan väkivaltaisesti.
Mehlis oli vanna siitäkin, että Suomen armeija ei säästellyt ammuksia, kun se tappoi siviiliväestön kotieläimiä; lehmiä, koiria ja kissoja.
Yhdeksännen Armeijan korkein komissaari Mehlis selosti esimiehelleen Stalinille käynnistään 662. rykmentissä (rykmentti tuhoutui myöhemmin) "Sotilaamme eivät ole syöneet leivänmuruakaan neljään päivään. Saappaat ovat huonokuntoiset, minkä takia jaloille on laitettava rättejä". Siitä huolimatta heidän mieliala Mehlisin mukaan oli hyvä.
Joulukuun 10. päivä Mehlis sai kutsun saapua Juntusrannalle 9. Armeijan esikuntaan, missä oli tarkoituksena käsitellä Oulun valtauksen toisen vaiheen suunnitelmaa. Lähtiessään seuraavana aamuna henkilöautolla saattueena panssariauto ja kaksi kuorma - autoa Suomussalmen - Vasenvaaran maantietä pitkin Juntusrannalle, päätti Mehlis kuitenkin palata takaisin tien huonon kunnon vuoksi ja edetä Juntusrannalle Suomussalmi - Peranko tietä pitkin.
Paluumatkalla kymmenen kilometrin päässä Suomussalmelta suomalaiset avasivat yllätyksellisesti tulen kolonnaa kohti. Tulikosketus kesti noin kolme tuntia, jonka aikana suomalaiset huusivat huonolla venäjän kielellä "venäläiset antaudu".
Ymmärrettävistä syistä Mehlis oli toista mieltä ja johti henkilökohtaisesti niukkojen voimiensa vastarintaa. Maantien ojaan kaivautunut pääkomissaari antoi käskyn tuhota repimällä salaiset asiakirjat. Pimeän tultua puolustajat saivat käännetyksi autonsa takaisin Vasenvaaran suuntaan, jonne saavuttiin seuraavana aamuna, 12. 12. 1939.
Venäjällä voimassa olevien sääntöjen mukaan Mehlisillä oli vain kaksi vaihtoehtoa, kuolla vihollisen toimesta tai tehdä itsemurha. Hänen kuolemansa olisi merkinnyt joka tapauksessa suurta arvovaltatappiota puna-armeijalle. Kahakka päättyi lähes tuloksettomasti.... kaksi puna-armeijan sotilasta haavoittui ja Mehliksen henkilöauto vaurioitui. Jos suomalaiset olisivat tienneet kenen kanssa he kahakoivat, olisi lopputulos ollut varmaankin toinen.
Suomalaiset joukot katkaisivat Suomussalmelta pohjoiseen johtavan tien 15. joulukuuta. Mehlis onnistui kuitenkin murtautumaan noin kuusi kilometriä Aholasta lounaaseen olevaan 47. Armeijakunnan esikuntaan hyökkäysvaunulla T-26, jota kuljetettiin lautalla vesistön yli. Joulukuun 17. päivänä Mehlis palasi Suomussalmella olevaan 163. D: aan samalla vaunulla, omien sanojensa mukaan "kolmantena tankistina", miehistön jäsenenä. Suomussalmelta Mehlis välittömästi sähkötti Stalinille tapahtumista ja ehdotti Kremlille, että Leningradista ja Moskovasta mobilisoitaisiin vähintään kolme tuhatta hiihtäjää taistelemaan suomalaisia vastaan käyttäen metsäoloissa heidän tehokkainta asettaan suksia.
Siitä huolimatta, että joulukuun puolivälistä alkaen puna - armeijan sotilaat usein eivät noudattaneet komentajiensa käskyjä, pysyi Mehlis edelleenkin optimistisella kannalla Oulun operaation menestymismahdollisuuksista. Toiveikkaana hän odotti 44. D saapumista taistelukentälle.
Optimismin taustalla olivat kuitenkin synkät tosiasiat. Joulukuun 20. päivään mennessä Suomussalmelle kaivautuneiden molempien rykmenttien tappiot olivat jo valtavat.
81. rykmentin komppanioiden miesvahvuudeksi jäi keskimäärin 60 henkeä, kun taas 759. rykmentin kolmen pataljoonan taistelukelpoiseksi vahvuudeksi laskettiin 638 henkeä.
Joulukuun 23. päivänä Mehlis tiedotti Stalinille ja Voroshiloville 163 D: n tappioista. Divisioona oli menettänyt taistelujoukoistaan 2100 henkilöä.
Viimeinen optimistinen raportti tuli Moskovaan 24. joulukuuta. Raportti kertoi 759. rykmentin suorittamasta menestyksellisestä hyökkäyksestä Vasenvaaran tien suunnassa. Raportissa Mehlis selosti omaa käsitystään 44. D:n käyttämistä taisteluissa.
Hän piti virheenä ko. divisioonan hyökkäystä vain yhden tien suunnassa. Hän esitti, että yhden rykmentin tulisi edetä Aholan kautta Suomussalmelle. Näin menetellen tämä rykmentti tukisi 81. rykmentin etenemistä Puolangan tielle. Mehlis raportoi esimiehelleen vielä 163. D:n hyökkäysvalmisteluista, viitaten joukkojen kasvaneeseen hiihtotaitoon sekä lisääntyneeseen taistelutahtoon.
Lopuksi hän pyysi päämajan toimittamaan raskaspommittajilla muutaman sata konepistoolia divisioonalle, joka suorittaisi " kunniallisen marssin Ouluun".
Suomussalmen raskaiden taistelujen ja 44. divisioonan myöhästymisen takia alkoivat toiveet uudesta hyökkäyksen valmistelusta lopullisesti sammua 25-27.12.1939. Punakomentajatkin heräsivät vihdoin surulliseen todellisuuteen. Oli pelastettava saarroksissa olevat joukot ja pääkomissaari. Joulukuun 27. päivänä Mehlis sähkötti viimeisen kerran Suomussalmelta Stalinille ja Voroshiloville. Siinä luki: " 81. rykmentin jäännökset ja tykistö taistelevat kovasti ahtaasti saarrettuina divisioonan esikunnan sijoituspaikalla. 163 D: n päävoimat jättivät irtautuessaan Suomussalmen 28.12. klo 5.00 aamulla. Perääntyminen kahdessa kolonnassa, toinen pohjoiseen Aholaan ja toinen järveä pitkin myös Aholaan. Molemmat kolonnat onnistuivat perääntymään verrattain pienin tappioin. Vain 662. rykmentti, joka perääntymisvaiheessa venyi lähes 15 km pitkäksi muodostelmaksi tielle, on lähes kokonaan tuhottu. Eloonjääneistä voitiin kuitenkin muodostaa lähes normaalivahvuinen pataljoona.
Tähän perääntymiseen päättyi pääkomissaari Mehlisin ristiretki Ouluun!
Talvisodan jälkeen pääkomissaari Lev Mehlis syrjäytettiin virastaan ja hänet nimitettiin Neuvostoliiton valtiollisen valvonnan laitoksenjohtajaksi.
Juri Kilin
Kirjoittaja työskentelee Petroskoin yliopiston historian tiedekunnan dosenttina.
Hän on julkaissut noin 30 tieteellistä artikkelia talvisodasta ja Karjalan historiasta.
Artikkeli perustuu Moskovan sota - arkistossa oleviin asiakirjoihin.
Edit: LaHu