kuva 1

Matka: Enolaisen Hannu Pottosen linja-autossa me 30 matkalaista saimme mukavan kyydin jo yhdeksännen kerran. Tiet olivat melko hyvässä kunnossa, mutta tienviittoja ja muita opasteita on niin harvassa, että minä en ainakaan uskaltaisi lähteä omalla autolla arvailemaan, minne toisiaan muistuttavat metsätiet vievät. Monet tosin ajavat sujuvasti Repolaan ja takaisin, jotkut tälläkin kertaa.

Ajaessamme Lietmajärven keskuksen läpi saatoimme panna merkille, kuinka puutavaran kauppa on vaurastuttanut aluetta. Repolassa taas varuskunnan lakkauttaminen on jättänyt osia kylästä autioiksi ja hoitamattomiksi.

Evästauko luonnonhelmassa virkisti samoin kuin koko matkan ajan meitä viihdyttänyt hanuristi Lasse, joka soitti marssit, valssit ja tangot kaikkien toiveiden mukaan.

Pieniä harminaiheita olivat, että menomatkalla jouduimme maksamaan tullia ylimääräisistä viemisistä ja että paluumatkalla bussin jousituksen ilmatyyny hajosi, joten ajelimme matelemalla viimeiset kilometrit ennen Kostamusta, missä saimme pikaisen avun Volodja-serkulta korjaamolla.

kuva 3

ja 6

Kylät: Retkeilimme Rukajärven tien upeissa maisemissa. Monissa Repolan syrjäisissä kylissä asutaan vain kesällä, joten ne ovat pysyneet perinteisen muuttumattomina: harmaita taloja, joiden ovet ja ikkunapielet on maalattu sinisiksi tai valkoisiksi, perunainaita ja heinähaasioita. Kylät on yleensä rakennettu vesiteidenvarsille, niin että

järvet, joet ja kosket kuuluvat kylämaisemaan. Äitini kotikylä Saarenpää, mummoni Omelia ja sukulaisten Haukkasaari ja Kolvasjärvi ovat kylistä kauneimpia.

kuva 7

Sukulaiset: Kun matkan jälkeen annoin osoitteena ystävälle, olin niin tämän päivän Filippovien, Litvinovien ja Lukinien sekä muinaisten Lukkasten, Jaakkosten, Pottosten, Höttösten, Tunttusten, Maurasten ja Kyöttisten eli rajantakaisten sukulaisteni tapaamisen lumoissa, että kirjaimellisesti unohdin, kuka olen ja sanelin osoitteeksi Kaarina Ahonen, c/o Ahonen... Tämä oli vaikuttava kokemus matkalla: ensimmäisistä serkuista kymmenensiin ulottuva tapaamisten saaja, joka ihastutti ja liikutti sukulaisuustunteen herätessä. Karjalassa suku on tärkeä.

kuva 9

Vieraanvaraisuus on iloinen asia. Meitä syötettiin ja juotettiin joka päivä kuin juhlissa. Irinan ja Anjan pienen kodin kamarissa ei tuntunut ahtaalta, vaikka siellä nukkui siskonpedillä seitsemän henkilöä ja koira. Aamulla saimme kahviin juurilypsettyä kutun maitoa ja leivälle kutunrahkaa ja mansikkahilloa.

kuva 2

Kieli: Suomen kielellä tulee toimeen useimmissa tilanteissa. Muistan hämmästelleeni kerran: "Ai, tekin puhutte suomea!" ja saaneeni opetuksen: "En puhu suomea, puhun karjalaa." Näille kylille Lönnrot aikoinaan teki kolme matkaa runoja tallentaessaan. Karjalan kielestä löytyy suomalaiselle aivan uusia sanoja kuten "kantta" eli karjalanpiirakka tai tuttuja sanoja vähän eri tavoin käytettyinä kuin suomessa: "vihmoo" tarkoittaa tavallista satamista, "mennä virumaan" lepäämään menemistä, ja kun "valaa" teetä tai kahvia, kaataa sitä kuuppiin. Jonkin aikaa minun oli mietittävä, mitä siemenvoi" on, ennenkuin selvisi, että se on öljyä.

Repolan koulussa on karjalan kielen opettajan paikka täyttämättä, koska ei ole löytynyt opettajaa, joka muuttaisi syrjäseudulle. Mujejärvellä nuori Larissa opettaa kaataa: ensimmäisen vuosikurssinsuullisesti, toisena vuotena kirjaimet ja lukutaidon aapisesta ja kolmantena vuotena lukukirjan tekstejä. Hän esitteli meille muutakin opetusmateriaaliaan, esim. lehtiä ja videota.

kuva 4

ja 5

Praasniekka: Matkat tehdään Repolan suojelijan Petrun kyläjuhlan aikaan. Pietarin päivä on vanhan kalenterin mukaan kaksi viikkoa myöhemmin kuin meidän Pekan päivä. Nytkin sunnuntaina oli ulkoilmajuhla kyläläisille ja vieraille. Kansallispukuinen musiikkiryhmä esiintyi, paikkakunnan lapsitähti lauloi ja tanssi, näytelmäseurue esitti venäjäksi perinnenäytelmän ja suomalainen Lasse soitti. Ensi kesänä on lisäksi luvassa kirkollista ohjelmaa, veden pyhitys ja ristisaatto.

Kiitos: Vielä kerran kiitokset matkan järjestäjille. Koska ensimmäisestä käynnistäni Repolassa on jo kahdeksan vuotta, paljon on ehtinyt tapahtua. Vera- ja Valja -serkut elävät enää muistoissamme, Kolja ja Larissa ovat menneet naimisiin ja Marinalla on kesäkuun lopussa syntynyt vauva Darja. Ylpeä isoisä Leo esitteli tytön: "Darja niin kuin Tarja Halonen!" Minä saatoin vastata: "Darja niin kuin Darja Lukkanen, äitini Repolan Saarenpäästä!"

Tällä kertaa mukanani oli syntyperäinen hämäläinen Maija-Liisa Tampereelta, mikä lisäsi matkan merkittävyyttä minullekin, koska näin kaiken myös ystäväni näkökulmasta. Bussissa pidetyistä historian kertauksista saimme hyviä taustatietoja. Kaiken kaikkiaan matka oli mainio ja odotamme seuraavaa!

Kaarina Ahonen

kuva 8