Kunnioitetut kutsuvieraat, Repolan historian kirjoittajat, Repola-seuran äsenet hyvät kuulijat.

Ajatus Repolan historian kirjoittamisesta syntyi Kuopiossa 1986 pidetyssä, seuran vuosikokouksessa. Tuolloin Erkki Mauranen Kuopiosta piti esitelmän aiheesta: "Historian tietoja Repolan kylästä ja Karjalasta". Samassa kokouksessa Helena Kalliola luki muisteluksensa Repolasta ja kertoi vanhoja tarinoita. Esitelmä päätettiin julkaista Karjalan Heimossa. Näiden esitysten pohjalta syntyi ajatus Repola-kirjan toimittamisesta repolalaispesueen jälkipolvien luettavaksi. Asiasta pyydettiin lausunto akateemikko Pertti Virtarannalta, joka piti hanketta erittäin tarpeellisena, koska tiedot Repolasta ja repolalaisten elämästä ovat vielä tallentamatta.

Asiaa pohdittiin seuraavana vuonna Petroskoin matkan yhteydessä 37 henkilön voimin linja-autossa Viipurin ja Leningradin välillä. Tuolloin sovittiin, "että jos asia antaa aihetta, siihen palataan seuraavassa vuosikokouksessa."

Seuraava vuosikokous pidettiinkin vasta 1989 Kuhmon Petäjäniemen lomakylässä. Kokouksessa todettiin, että Repolan historian kirjoituttaminen kiinnostaa jäsenistöä. Pentti Keynäs kertoi laajasti Repolan menneisyyteen liittyvästä lähdeaineistosta, jonka avulla voidaan selvittää Repolan ja repolalaisten kohtaloita niin Karjalassa kuin Suomessakin. Ajatus hautautui myssyn alle mietintään.

Helsingin vuosikokouksessa 1993 seuran asioita hoitamaan valittiin toimikunta, jonka tehtäväksi määriteltiin seuran sääntöjen laatiminen ja Repolan matkan järjestäminen. Toimikunnan jäseniksi valittiin allekirjoittanut, Leo Homanen, Juhani Kyöttinen ja Heikki Palaskari.

Historian kirjoitus sai lisäpuhtia Ilomantsissa 1994 pidetyssä vuosikokouksessa. Tuolloin FL Osmo Kiiskinen esitelmöi Repolan ja Pielisjärven (Lieksan) kauppasuhteista. Asiakasta keskusteltiin Repolan matkan yhteydessä myös repolalaisten kanssa. Kyläpäällikkö Feodor Filatov ja sikäläinen Repola-seuran puheenjohtaja Albert Ilonen kannattivat ajatusta lämpimästi. Samana vuonna pyydettiin myös Joensuun yliopiston historianlaitoksen esimiestä prof. Antero Heikkistä tutkimaan mahdollisuuksia yliopiston mukaantulosta historian kirjoittamiseen.

Vuonna 1995 päätettiin lopullisesti kirjoitustyön käynnistämisestä. Leo Homasen esityksestä valittiin historiatoimikunta, jonka sihteerinä toimi Leo Homanen ja jäseninä Juhani Kyöttinen ja Jorma Pikarinen. Toimikunta laati historian alustavan disposition ja ryhtyi hankkimaan kirjoittajia Joensuun ja Petroskoin yliopistoista.

Leo Homanen valittiin historiatoimikunnan puheenjohtajaksi ja kirjoitustyön vetäjäksi 1996. Kirjalliset sopimukset solmittiin kuuden suomalaisen tutkijan kanssa. Petroskoin yliopistosta joukkoon liittyivät kirjoittajana Irina Chernjakova, Irina Takala ja Juri Kilin. Tutkijain kanssa tarkennettiin dispositio. KKES:lta saatiin ensimmäinen 15000 mk:n avustus työn rahoittamiseksi.

Helmikuussa 1997 historiatoimikunta kokoontui Joensuuhun päättämään tutkijoiden kanssa lopullisesta dispositiosta, kirjoituspalkkioista, sivumääristä ja kustannusarvioista. Päätettiin julkaista noin 300 sivuinen kirja, jonka painosmäärä on noin 400 kpl.

Vuosi 1998 kuluikin sitten rahoituksen järjestämiesessä. Jäsenten keskuudessa järjestettiin haastekeräys. Säätiöitä ja liikelaitoksia pommitettiin kerjuukirjein. Välillä näyttivät kaikki rahahanat olevan tukossa.

Lisää murheita aiheutti hallitukselle Leo Homasen eropyyntö päätoimittajan tehtävästä sirauden ja henkilökohtaisten syiden johdosta.

Kivi putosi hallituksen jäsenten sydämistä, kun Heikki Tarma lupautui jatkamaan Homasen aloittamaa työtä kirjan toimittamiseksi valmiiksi syyskuun loppuun mennessä vuonna 2001.

Nyt työ on päätöksessä ja tuloksesta allekirjoittanut iloinen ja tyytyväinen. Uskon myös, että hallitus ja jäsenistö voi yhtyä kiitoksiin molemmille päätoimittajille. Työ on ollut vaikeaa, koska historiaa on kirjoitettu kahden puolen rajaa. Kieli- ja käännösongelmat ovat aiheuttaneet monia hankaluuksia erityisesti kääntäjä Eila Frolovalle, joka on selvinnyt tehtävästä kunnialla.

Tämä teos ei pyrikään olemaan mikään lopullinen tutkimus Repolasta ja repolalaisista aikojen saatossa. Pintaa on raapaistu, muttei pohjamutia myöten. Tutkittavaa riittää tuleville historijoitsijoille. Me "Maattoman kansan" jälkeläiset voimme olla tyytyväisiä, ettemme joutuneet kärsimään Kuusisen, Gyllingin ja Stalinin aikoja esivanhempiemme tavoin.

Lopuksi esitän Repola-Seuran puolesta nöyrimmät kiitokset tämän teoksen kirjoittajille, molemmille päätoimittajille, kääntäjälle sekä kirjoitustyötä taloudellisesti ja henkisesti tukeneille säätiöille, kunnille ja liikelaitoksille, yhteisöille ja yksityisille henkilöille tämän teoksen aikaansaamisesta.

Sen tulisi kuulua jokaisen repolalaisen ja Karjalasta kiinnostuneen henkilön kirjahyllyyn!

Erkki Maurasen puheenvuoro Aunuksen Repola historiakirjan julkistamistilaisuudessa 22.09-01 Joensuun Carelicumissa