Esipuhe: Olin viime kesänä mielestäni suurella huolellisuudella varautunut osallistumaan yhdistyksen järjestämään, Repolaan suuntautuvaan sukulaisten tapaamismatkaan. Toisin kuitenkin kävi. Henkilö, joka jo alkuvuodesta lupautui selvittämään tulliviranomaisten ohjeistoa ja käytäntöä lääkkeiden ja sairauden toteamisessa tarvittavien apulaitteiden tullauksessa, `unohti hoitaa asian´ monista hoputuksistani huolimatta. Avustuserän toimittamista pidin kynnyskysymyksenä päätökselle, lähtisinkö vai en tuolle matkalle. Pian tuon matkan toteuttamisajankohdan jälkeen tapasin professori Juri Kilinin, joka lupasi hoitaa minulle ongelmallisen asian pois päiväjärjestyksestä. Kuten myös teki…ja pikaisesti. Kun Juri oli itse menossa pikapuoliin Repolaan vanhempiansa tapaamaan, sovimme yhteisen matkan toteuttamisen järjestelyistä.

KOLVASJÄRVI : Asukkaita v.1926. 244 henkilöä (koko Repolassa 2148 henkilöä).

Tuolloin se oli Repolan alueen toiseksi suurin asutuskeskus. (Suomen puolella samalla leveyspiirillä sijaitsee Rajakankaan rajavartioasema Kuhmossa).

Jatkosodan alkaessa suomalaiset taisteluosastot etenivät Repolaan pääosin juuri tätä kautta. Täällä oli suomalaisten jatkosodan aikana rakentama lentokenttä, jonka kiitotie on edelleen maastosta havaittavissa. Viimeinen nousukiito ajoittui vuoteen 1973, jonka jälkeen kenttä on ollut käyttämätön. Kolvasjärvellä oli myöskin suomalaisten v.1942 perustama keskitysleiri, johon ohjattiin "erittäin epäluotettavia" Karjalan asukkaita. Leiriä perustettaessa sinne sijoitettiin 58 vankia, miehiä, naisia ja lapsia, mutta 31.12.1943 mennessä vankien määrä siellä oli jo kohonnut 109:ksi.

Kylässä on nyt kymmenkunta taloa, jotka ovat kunnostetut lomakäyttöön. Valtaisat arviolta 20 ha suuruiset perunapellot leviävät viehättävinä, kukkivana ketoina tien kahtapuolen. Kolvasjärven etelän puoleinen mäntyä kasvava maasto on hyvin poimuttunut ja on se erittäin suosittu sienien, eritoten valkosienien= herkkutattien keruu-aluetta. Kolvasjärvi on pohjaltaan erittäin hakoinen eikä kovin kalaisa.

HAUKKASAARI: Tämä saari on ehkä ainut paikka Repolan alueella, jossa ei käyty sotien aikana varsinaisia taisteluita. Niinpä siellä on yhä pystyssä edellisellä vuosisadalla rakennettuja taloja (3 kpl).Taloista kaksi on Pottojevin suvun ja yksi Saharovin suvun hallinnassa. Ksenija Pottojevin talo on Karjalan Tasavallan toimesta saanut suojelupäätöksen. Haukkasaarelta on muutamia vuosikymmeniä sitten louhittu vielä pienessä mittakaavassa talojen lämpöeristeenä käytettäväksi kipsiä muistuttavaa mineraalia.

Saarella on oma, erittäin puhutteleva `kalmismua´, jossa lepää monta sukupolvea

saaren ja myös Repolan asukkaita. Saaren kalmismua saa yhä vastaanottaa tuonilmaisiin siirtyneitä vainajia. Haukkasaari oli läheisen Vuosniemen kanssa aiemmin nk. vanhauskoisten asuma-aluetta. Vanhauskoisilla oli tapana tehdä mieluummin yhteinen polttoitsemurha kuin kääntyä uuteen käännyttäjien usein väkivalloin levittämään uskoon. Uusi aika on tuonut mukanaan saareen Repolan ainokaiset, uudet kaakattajat …ankat.

Tiistaina elokuun 14. pnä vaimoni vei minut autolla ensin Kuhmoon ja sitten Vartiukseen. Kuhmossa Rauni ja Teijo Vornasella nautitun maittavan aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa Vartiokseen. Jurin ja hänen isänsä Mihailin piti sopimuksemme mukaisesti tavata meidät siellä klo 11.00 suomen aikaa.

Akateemisen vartin kuluttua Juri saapuikin Vartiuksen parkkipaikalle. Isä Mihaililla ei ollut viisumia, joten hän oli jäänyt ensimmäiselle Karjalan puoleiselle tarkastus-puomille odottamaan Jurin paluuta.

Matkatavarat kyytiin, vilkutukset vihkivaimolle, tullimuodollisuudet oli vaikeuksitta takanapäin …ja tie edessä auki Repolaan. Sekä Suomen että Venäjän tullissa oli Pyhäsalmelta koteihinsa palaavia mansikanpoimijoita. Kun matkatavaroita oli ’boksissa’ melko runsaasti ja kyydissä jo kolme matkaajaa, päätti Juri ottaa yhden, vähän matkatavaroita kuljettavan ja lyhyen kyydin tarvitsevan matkustajan kyytiinsä.

Kostamuksessa Juri tankkasi auton, kyytiläinen jäi pois kyydistä ja minä suoritin

Jurin kehotuksesta loput ostoksistani. "Repolassa", Juri kertoi, "on hyvin vähän kasviksia, vihanneksia ja muutakin ruokatavaraa juuri nyt ostettavana. Repolalaisten jälkeläiset ovat paraikaa sankoin joukoin kesälomalla ja ovat ostaneet kaupat liki tyhjiksi tomaateista, kurkuista ja jopa leivistä. Leipää Repolaan tulee Kostamuksesta tavallisesti kaksi kertaa viikossa, mutta kun nyt on loma-aika täydennystä saadaan "vain kerran viikossa".

Kahvi- ja ruokailutauon pidimme Tiiksan ja Mujejärven tienhaaran välisen tienosanpuolimatkan paikkeilla. Tien vasemmalla puolella oli kapea, pitkulainen järvi, peili-tyynenä melkein tiessä kiinni. Yksinäinen sorsa ui järvellä kiireettömästi, nautiskellen täysin elämästään. Mieleni täytti suunnaton rauha. Menneinä aikoina oppimani, raihnaisen mutta onnellisen intiaanivanhuksen lausahdus pojalleen "Tänään on hyvä päivä kuolla", nousi tietoisuuteeni. Sanoma avautui nyt täydellisesti minulle. Tilit elämän kanssa olivat täysin tasan. Kukaan ei ollut minulle mitenkään velkaa, enkä minä ollut kenellekään mitään maksava, en edes itselleni. Nyt ainakin muutamaksi hetkeksi varmistuin täydellisesti siitä, mikä on se voima, joka Karjalassa kulkiessani rauhoittaa rauhattoman kulkijan. Ja siitäkin tulin vakuuttuneeksi, että jokaisen on itse löydettävä tuo ´tunne´ ja annettava sille tilaa….vaikka pysähtymällä kiireettömänä hetkeksi ja samalla vuosisadaksi….hiljaisen järven rannalle. Suosittelen kiireetöntä, auvoisin mielin ja ’yksin’ tehtävää Repolan matkaa jokaiselle, joka tahtoo samalla tehdä retken myös sisimpäänsä. Uskon, että sinunkin matkasi voi onnistua, onhan sinulla tallattavanasi äitisi ja isiesi kulkemat polut, nähtävänäsi järvet ja joet, joista he ovat särpimensä hankkineet, koettavanasi harjut ja solat, joiden kautta he ovat paenneet piilopirteilleen vainolaisiltaan - toisin sanoen - heidän koko elämänsä toiminnat ovat tukemassa askeleitasi, ettet eksyisi tutkiskelussasi oikealta tieltä.

Jos onnistut, ymmärrät täydellisesti miten kalliin lahjan he meille perinnöksi jättivät: " Elämämme ja elämisemme kiistattoman oikeutuksen ". Kunpa osaisimme ja muistaisimme olla tänä päivänäkin heille kiitollisia siitä. 16.09.01

LaHu.