REPOLALAISIA ESINEITÄ TALLESSA MUSEOVIRASTON VARASTOSSA

 

Itä-Karjalan Sotilashallinnon valistusosasto keräsi ja pelasti Repolasta suuren kokoelman sotasaaliina. Museovirkailijoita oli lottina Repolan alueella. Maist. Helmi Helminen (myöh. Nordberg) kokosi esineitä syys-lokakuussa 1941 Repolassa. Hän järjesti kokoelman, joka luovutettiin Museovirastolle vuonna 1942.

Repolasta tuotu kokoelma sijaitsee Museoviraston keskusvarastossa, mutta väridioja ja kuvia kokoelmasta on Helsingissä Kulttuurien museossa Tennispalatsissa.

(Eteläinen Rautatiekatu 8 tai Salomonkatu 15 (2. ja 3. kerros) , avoinna ti - pe 11-20, la ja su 11-18). Kuvia ja piirroksia on monenlaisista esineistä, joita on tuotu eri puolilta pitäjää.

 

Tallessa on mm. Repolan Vapahtaja-ikoni. Ikonissa on kauniskasvoinen Kristus, jonka kädessä on maapallo ja risti, josta säteilee tähtiä. Maalaus on osittain kulunut; silmien välinen osa on vaurioitunut, maalaus on poissa. Ikonissa on vaippa päällä. Se on mahdollisesti messinkiä, ei kuitenkaan hopeaa. Ikoni on peräisin Vuosniemen kylästä Kokon (tai Kakon, kirjoitus on vaikeaselkoinen) talosta, siis ei kirkosta. Tästä ikonista on useita kuvia. Kokon talosta on myös rikkikuppi ja arkkienkeli Mikaelia esittävä painokuva.

Saarenpäästä kokoelmassa on neljä ikonia, Jumalanäitiä esittävä, Vapahtaja sekä kaksi

Neitsyt Maria ja Lapsi –ikonia. Kolvasjärveltä talosta n:o 9 on tuotu Miikkulaa esittävä kuva.

Vuosniemen kalmismaalta on lapsen hautaristi, jossa on jopa kankaanpalasta mukana.

Nämä tiedot olen saanut puhelimessa tutkija Ildiko Lehtiseltä Kulttuurien museosta. Hän katseli kuvia ja kertoi yksityiskohdista. Kuvat ovat museon arkistossa.

Kun itse olen Imatralla ja museo Helsingissä, mietiskelenkin nyt, olisiko joku pääkaupunkiseutulainen Repola-Seuran jäsen halukas ottamaan tarkemmin selvää kokoelman sisällöstä ja kertomaan lisää tulevissa Repolaisissa. Ehkäpä voisimme julkaista joitakin kuvia jäsentiedotteessa tai internetsivuillamme. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä minuun tarvittavia lisä- ja yhteystietoja varten.

Päivi Sandberg