Puheenjohtajalta
Karjalassa on viime aikoina käyty kielikiistaa. Toisen virallisen kielen asemasta käydään suukopua. Pitäisiköhän kouluissa opettaa suomea vai karjalaa, vai molempia.
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Karjalassa asui n. 18000 suomalaista ja n. 60000 karjalaista. Suomen kieltä opiskelee kouluissa n. 13500 oppilasta ja karjalaa vain n. 2200 oppilasta.
Tilastossa on kummallinen ristiriita. Enemmistö haluaa opiskella vähemmistön kieltä! Vanhemmat haluavat lastensa opiskelevan mieluummin suomea kuin karjalaa. Syykin on ymmärrettävä. Suomi on Karjalan lähinaapuri. Emme osaa venäjää ja harva meistä taitaa enää karjalan kielen.
Karjalan kansankirjailija Orto Stepanov on kovin huolissaan tästä kieliriidasta. Karjalan suomenkielinen kirjallisuus on saanut tunnustusta myös suomalaisten lukijoiden keskuudessa. Suomenkielistä, tunnustusta saaneista kirjailijoista Stepanov mainitsee mm. Pekka Pertun ja Jaakko Rugojevin.
Suomen Repola-Seura ry on viime vuosina yrittänyt käynnistää suomen kielen opetusta Repolan kouluissa. Asiassa ei ole päästy puusta pitkään. Ammattitaitoisen opettajan saaminen opetustyöhön ei ole onnistunut. Nuoret opettajat eivät halua syrjäseuduille, eivät edes vaikka palkkakin olisi parempi kuin Muujärvellä tai Petroskoissa.
Hallitus mietti asiaa Joensuun kokouksessa. Jospa otettaisiin käyttöön entinen lukutupajärjestelmä. Joku asiasta kiinnostunut mummo tai vaari kokoaa halukkaat suomen kielen oppijat saman katon alle. Siitä se lähtee. On sitä ennenkin opeteltu rihvelitaulun avulla tai piirtelemällä kirjaimia hiilenpalasella kalkittuun seinnään. Jos on halu oppia, tuloksia voi syntyä vaikeissakin oloissa.
Ruovedellä 1.11.1997
Erkki Mauranen